Petri Kovanen

Valmistuin sisätautien erikoislääkäriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1984. Samana vuonna minut kutsuttiin Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevan Wihurin tutkimuslaitoksen ”lipidiasiantuntijaksi”. Tutkimuslaitoksen Salus-sairaalan toiminta oli lopetettu, mutta sydäntautien perustutkimusta oli päätetty jatkaa Saluksen laboratoriossa. Sillä tiellä olen edelleen: ensin tieteellisenä johtajana ja sittemmin vuodesta 1997 laitoksen johtajana.

Nuoruuden intohimo johti tutkimusuralle

Tärkein haasteeni on osoittaa kliinisten tutkimusten avulla, että valtimoiden syöttösoluilla on todellista merkitystä aterotromboottisten sairauksien synnyssä.

Olen ollut nuoruudestani asti kiinnostunut luonnontieteistä ja siihen liittyvistä mysteereistä. Aluksi kiinnosti tähtitiede ja sittemmin epäorgaaninen kemia ja biologia. Pieni kaukoputki, mikroskooppi ja kotilaboratorio toivat todellisuutta unelmiin. Antero Vipusestakin oli apua. Useat sairastelujaksot saivat minut kiinnostumaan lääketieteestä: halusin hengittää sairaalan tuoksua, mutta en potilaana, vaan lääkäritutkijana. Silloin laboratorioputketkin inhimillistyisivät. Sveitsissä Baselin lääkäriksiopiskeluvuodet vierivät klinikkaopetuksen ohella fysiologisen kemian laitoksessa väitöskirjatyötä tehden. Tutkimusaiheena olivat luurankolihaksen rasvahapot, ja kirja valmistui v.1970. Suomessa valmistui vuonna 1975 toinen väitöskirja professori Esko Nikkilän tieteellisessä laboratoriossa. Tämän väitöskirjan kohteena oli selvittää rasvakudoksen kolesteroliaineenvaihdunnan saloja. Kolmas tutkimuspaikka oli Dallasissa (1976–1980) sittemmin Nobelin palkinnon saaneiden tutkijoiden Michael Brownin ja Joseph Goldsteinin laboratoriossa. Aiheena oli LDL-hiukkasten aineenvaihdunnan tutkiminen. Dallasin vuosien huippuhetki on helppo muistaa: riemulla ei ollut rajoja, kun osoittautui, että statiinilääkkeet lisäävät maksan LDL-reseptoreiden määrää. Samalla opittiin ymmärtämään miten statiinilääkkeet pienentävät seerumin LDL kolesterolipitoisuutta.

Intensiivistä tutkimustyötä

Vuonna 1984 uudistetun Wihurin tutkimuslaitoksen vastavalittu johtaja dos. Vesa Manninen pyysi minua apuun tutkimuksissa, jotka professori Pentti Halosen oli ennen eläkkeelle siirtymistään käynnistänyt. Kyseessä oli Haloselle ominainen ”valtavirrasta poikkeava” mielenkiintoinen kysymyksenasettelu: kuinka syöttösoluista vapautuva histamiini voisi vaikuttaa kolesterolia syöneen kanin veren rasva-aineenvaihduntaan. Siitä alkoi kolleega Jorma Kokkosen kanssa aloitettu intensiivinen tutkimustyö, jota olen sittemmin jatkanut eri kokoonpanoissa tähän päivään saakka. Muutin nopeasti alkuperäisen tutkimusstrategian: en ollut kiinnostunut LDLkolesterolin aineenvaihdunnasta verenkierrossa vaan solutasolla valtimon seinämässä. Siitä alkoi edelleen jatkuva tutkimussarja, jossa selvitetään miten valtimon seinämän syöttösolut vaikuttavat ateroskleroosin syntyyn. Mitä tapahtuu valtimon seinämään joutuneille LDL- ja HDL-lipoproteiinihiukkasille taudin alkuvaiheessa, ja kuinka syöttösolut voivat vaikuttaa valtimon seinämään muodostuneen ateroskleroottisen plakin rakenteeseen taudin loppuvaiheessa? Näistä tutkimustuloksista oli mahdollisuus keskustella alan kansainvälisten huippututkijoiden kanssa Haikon Kartanossa vuonna 1989 Paavo Nurmen säätiön tukemassa symposiumissa ”Lipoproteins and Pathobiology of the Arterial Intima”.

Olemme löytäneet syöttösoluja ateroskleroottisten valtimoiden seinämistä. Mitä pidemmälle tauti on edennyt, sitä enemmän valtimoissa on syöttösoluja. Ateroskleroottisten plakkien syöttösolut ovat aktivoituneet erittämään ympärilleen valkuaisaineita hajottavia entsyymejä eli proteaaseja. Nämä entsyymit voivat kiihdyttää kolesterolin kertymistä plakkeihin ja myöhemmin ne voivat heikentää plakkien rakennetta, altistaa niitä repeämään ja aiheuttamaan aterotromboottisia komplikaatioita. Niinpä ateroskleroottisen sepelvaltimon syöttösolut voivat osallistua sydäninfarktin syntyyn, kun taas ateroskleroottisen kaulavaltimon syöttösolut voivat herkistää aivoverenkiertohäiriöille ja laukaista aivohalvauksen. Pullistuneen ateroskleroottinen aortan syöttösolut voivat puolestaan heikentää aortan rakennetta ja lisätä aortan repeämävaaraa.

Tutkimuksen merkitys

Tärkein haasteeni on osoittaa kliinisten tutkimusten avulla, että valtimoiden syöttösoluilla on todellista merkitystä aterotromboottisten sairauksien synnyssä. Koska syöttösolujen toiminnan estolla ei tiedetä olevan haittavaikutuksia, ja toisaalta syöttösolujen toimintaa estäviä lääkkeitä on käytössä, tällaisiin kliinisiin kokeiluihin on olemassa mahdollisuuksia. Vuonna 1997 saamani Kansainvälinen Paavo Nurmi -palkinto sydän- ja verisuonitauteihin kohdistuneesta tutkimustyöstä on kannustanut minua valitsemallani tutkijanuralla.