Marja-Riitta Taskinen

Tämän päivän todellinen haaste on saada nuoret lääketieteen opiskelijat ja lääkärit kiinnostumaan kliinisestä tutkimuksesta ja jatkamaan tutkimustyötä myös väitöskirjan jälkeen. Kliininen tutkija näyttää olevan katoava laji.

Kesätyö johdatti alalle

Olen toiminut Helsingin Yliopiston sisätautien Professorina vuosina 1991–2008, III sisätautien klinikassa ja klinikoiden yhdistämisen jälkeen endokrinologian yksikössä ja kardiologian yksikössä. Olen toiminut myös vierailevana tutkimusprofessorina Cincinnatin Yliopistossa Ohiossa vuosina 1978–1979 sekä NIH:n (National Institute of Health) diabetestutkimusyksikössä Phoenixissä Arizonassa 1983–1984. Olin vuosina 2000–2004 ns. Nordic Professor joka oli yhteinen professuuri Helsingin ja Göteborgin yliopistojen välillä. Tästä alkoi tiivis yhteistyö Wallenberg Instituutin lipiditutkijoiden kanssa joka jatkuu edelleen.

Hematologi Pekka Vuopio houkutteli minut ollessani ”pikku” amanuenssina joululoman aikana kysymään III Sisätautien klinikan ylilääkäriltä professori Esko Nikkilältä kesätöitä vuonna 1963 ja sillä tiellä ollaan. Ensimmäiseksi työpaikaksi tuli Lääkekemian laitos jossa oli professori Nikkilän tutkimuslaboratorio. Ensimmäinen projekti oli pystyttää menetelmä plasman insuliinin mittaukseen joka mahdollisti tutkia insuliinin yhteyttä sydäninfarktiin. Työstä julkaistiin artikkeli Lancetissa 1965. Korkea insuliinipitoisuus ja insuliiniresistentti ovat tänä päivänä tunnistettuja sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä. Oman väitöskirjani aihe ”Vapaiden rasvahappojen ja triglyseridien vaikutukset insuliinin eritykseen” oli hieno oivallus professori Nikkilältä ja aihe on edelleen kuuma koska viime vuosina on todettu, että ylimääräistä rasvaa kertyy myös haimaan ja soluihin häiriten niiden toimintaa. Paavo Nurmi Säätiö tuki tutkimustani vuosina 1985-1990. Tämä tuki mahdollisti toimimisen tutkijana kriittisenä ajankohtana jolloin mm. hakuprosessi professorin virkaan oli käynnissä. Paavo Nurmi Säätiö on myös tukenut tutkimusryhmän nuorempia jäseniä vuosien kuluessa. Tämä tuki on ollut erittäin tärkeää tutkimuksellemme.

Tutkimusta, ohjausta ja äänitorvena toimimista

Tutkimuslinjoja on ollut useita. Keskeinen tavoite on ollut selvittää rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden laatua, taustalla olevia lipoproteiinien metabolian häiriöitä ja niiden genetiikka. Oma kiinnostukseni HDL-kolesteroliin ja sen metabolia häiriöihin heräsi jo varhain 1980-luvulla, ja professori Nikkilän kuoleman jälkeen olen jatkanut tätä linjaa. Matala HDL ja suurentunut triglyseridipitoisuus liittyvät metaboliseen oireyhtymään ja tyypin 2 diabetekseen, jotka ovat tänä päivänä yleisiä valtimotaudin vaaratekijöitä. Olemme viimeisen 10 vuoden aikana käyttäneet stabiileja isotooppeja jäljittämään maksan triglyseridi ja apoproteiinin tuotantoa ja metaboliaa. Tutkimuksemme ovat osoittaneet, että maksan rasvoittuminen lisää triglyseridirikkaiden hiukkasten tuotantoa ja vapautumista verenkiertoon. Tähän häiriöön liittyy pienten tiheiden LDL hiukkasten synty ja pieni HDL pitoisuus. Tämä vaarallinen ”triadi” on tyypillinen häiriö tyypin 2 diabetespotilailla. Olen myös ollut mukana useissa suurissa kansainvälisissä tutkimuksissa joissa on selvitetty eri lääkkeiden vaikutuksia veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Näistä merkittävin on ollut FIELD-tutkimus, jossa oli yhtennsä noin 9500, tyypin 2 diabetes potilasta kolmesta maasta (Australia, Uusi-Seelanti ja Suomi). Suomesta tutkimukseen osallistui 1500 potilasta kahdesta keskuksesta ja toimin päätutkijana Suomessa. Tutkimus julkaistiin vuonna 2005 Lancetissa. FIELD-tutkimusryhmä tuottaa edelleen merkittäviä tuloksia – olin juuri viimeistelemässä Sydneyssä julkaisua, jossa osoitettiin, että perinteiset kolesterolisuhteet (kokonaiskolesteroli/ HDL kolesterolisuhde) toimivat yhtä hyvin sydänverisuonisairauksien vaaran arvioinnissa kuin ns. apo B/ apo A-I suhde. Tutkimustyöni tuloksena on syntynyt noin 350 alkuperäisjulkaisua kansainvälisiin tiedelehtiin ja yli 100 kirjallisuuskatsausta.

Tutkimus on minulle mieluisaa työtä, mutta se ei tarkoita vain laboratoriohommia ja potilastyötä vaan oleellinen osa on nuorten tutkijoiden ohjaus sekä tieteen äänitorvena oleminen sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Saatu tieto tulisi myös siirtää potilaiden hoitoon mahdollisimman nopeasti.