Ilkka Pörsti
Sisätautiopin professori, sisätautien ja munuaistautien erikoislääkäri sekä farmakologian dosentti Tampereen yliopistosta ja Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.
Jo opiskelu vaiheessa sisätautilääkärinä toiminut isäni kehotti minua hakeutumaan tutkimustyöhön, jotta menestyisin lääketieteen saralla.
Lääkärien koulutuksesta tutkimustyöhön
Viikoittainen työaikani jakautuu kolmeen pääalueeseen: lääkärien peruskoulutukseen ja erikoistumiskoulutukseen, kliiniseen potilastyöhön ja tutkimustyöhön. Tämän lisäksi toimenkuvaan kuuluu hallinnollisia tehtäviä sekä yliopiston että yliopistosairaalan puolella. Johdan lisäksi tutkimusryhmää, johon kuuluu 5 väitöskirjaa valmistelevaa lääkäriä, 5 lääketieteen opiskelijaa, valmistumassa oleva diplomi-insinööri, biotekniikan maisteri, statistikko ja 2 tutkimushoitajaa.
Jo opiskeluvaiheessa sisätautilääkärinä toiminut isäni kehotti minua hakeutumaan tutkimustyöhön, jotta menestyisin lääketieteen saralla. Kuuntelin hänen mielipiteitään ja värväydyin mukaan tutkimustyöhön. Edistyminen oli kuitenkin hidasta etenkin tutkimustyön alkuvaiheessa ja väitöskirja syntyi vuosien viiveellä, eikä suinkaan ensimmäisestä aiheesta johon paneuduin. Tutkimustyön etenemisen hitaus liittyi osin saatuun ohjaukseen – tai oikeastaan sen puutteeseen, kuten monella muullakin. Hankittuani asiantuntemusta verisuonitutkimuksesta kokeilin kykyjäni tutkimuksen ohjaajana, mikä on vuosien mittaan johtanut 11 valmistuneeseen väitöskirjatasoiseen tutkintoon.
Tarkastelussa kohonnut verenpaine
Tutkimuskohteita ovat kohonneen verenpaineen ja munuaistautien vaikutukset verenkiertoelimistössä, etenkin verisuonistossa. Munuaistaudeissa erityinen mielenkiinto kohdistuu kalsium-fosfori aineenvaihdunnan hormonaaliseen säätelyyn. Viimeksi kuluneen 4 vuoden aikana olemme kehittäneet kattavan kajoamattoman ihmisen verenkiertoelimistön rakenteen ja toiminnan mittausprotokollan, jonka uskomme antavan paljon uutta tietoa verenkiertoelimistöstä.
Kohonneen verenpaineen yhteydessä verisuonitasolla häiriintyy ensimmäisenä verisuonten laajeneminen – ts. verisuonten rentoutuminen vähemmän supistuneeseen tilaan. Tämän vuoksi erilaiset verisuonta normaalisti laajentavat mekanismit toimivat huonommin kohonneen verenpaineen yhteydessä, mikä ajan mittaan pahentaa tilannetta ja nostaa entisestään verenpainetta. Munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä tapahtuu verisuonissa monia haitallisia muutoksia, jotka altistavat verisuonivaurioiden pahenemiselle ja haitallisille verenkiertoelintapahtumille. Verenkiertoelimistön mittausprotokollan avulla olemme havainneet, että samansuuruisen verenpainetason nousun taustalla voi olla hyvin erilaisia mekanismeja. Tämä on avannut uusia mahdollisuuksia sekä kohonneen verenpaineen tutkimukselle että sen hoidolle.
Jaa sivu eteenpäin