S��ti� Symposia Apurahat Kiinteist�t Lahjoitukset
Etusivulle
  Näillä sivuilla esitellään tutkijoita ja tutkimustöitä, joilla on myös laajempaa yleistä mielenkiintoa, sekä ajankohtaisia Säätiön uutisia.

SYDÄNSIIRROISSA UUSINTA UUTTA: BIOMARKKERIT

Kudostyypityksellä munuaissiirroissa pyritään siihen, että luovuttajan ja vastaanottajan kudokset olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan. Tällöin vastaanottajan oma puolustusjärjestelmä ei tunnistaisi siirrettyä elintä vieraaksi, eikä alkaisi hylkiä sitä. Sydänsiirroissa tämä kudostyypitys ei ole mahdollista käytännöllisistä syistä vaan sydämen luovuttaja valitaan muun muassa sopivan veriryhmän perusteella.

Yksi olennaisimpia haasteita sydänsiirroissa on se, miten vastaanottajan tulehdussolut reagoivat vieraalta ihmiseltä siirretyn sydämen kanssa. Kun sydänsiirrossa luovutettu sydän liitetään vastaanottajan verenkiertoon, niin samalla määrittyy se, millainen mahdollinen tulehdus- ja hyljintäreaktio siirrettyyn sydämeen kehittyy ja mitä seurauksia tästä on. Kun vieras elin eli sydän on siirretty, niin siirretyn sydämen sydänlihassolut ja verisuonten endoteelisolut ovat vieraita vastaanottajan tulehdussoluille. Koska jokaisen ihmisen kudostyyppi on ainutlaatuinen, niin yksi ja sama sydänsiirrännäinen esimerkiksi kolmessa eri vastaanottajassa, saisi aikaan kolme erilaista vastetta.

Sydän- ja thoraxkirurgian professori, Karl Lemström vastaa osastonylilääkärinä aikuisten sydän- ja keuhkosiirtotoiminnasta sekä sydämen ja keuhkojen mekaanisesta tukihoidosta HYKS:in sydän- ja keuhkokeskuksessa. Hän tekee uraauurtavaa lääketieteen huippututkimusta, sillä hän tutkii molekyylitason biomarkkereiden eli merkkiaineiden vaikutusta sydänsiirtopotilaiden hylkimisreaktioissa. Lemström etsii verisoluista sellaisia tekijöitä, joilla voitaisiin ennustaa sitä, miten siirtosydän reagoi vastaanottajan kehossa. Lääketieteessä ei ole tällä hetkellä käytössä verikoetta tai muuta diagnostista menetelmää, jolla voitaisiin ennustaa siirtosydämen hyljintäreaktion voimakkuus tutkimalla potilaan verinäytettä. Lemström analysoi vastaanottajista biomarkkereita ja luo pitkälle kehittyneitä molekyylidiagnostisia menetelmiä. Jos jokin biomarkkeri on koholla vastaanottajalla, niin tällöin olisi mahdollista ennustaa sitä, että sydänsiirrossa tulisi hyljintäongelmia. Hän selvittää, millainen vaste jollekin hyljintälääkkeelle tulee ja miksi joku vastaanottaja hylkii siirrettyä sydäntä ja toinen ei hylji sitä ollenkaan.

Tutkimustyön ansiosta on mahdollista kehittää tietty verikoe eli nestebiopsiamenetelmä, jolla voitaisiin ennustaa sitä mitä siirretyssä sydämessä tapahtuu sen sijaan, että potilaalta otetaan siirretystä sydänlihaksesta biopsia eli koepala. Veren merkkiaineita eli biomarkkereita, esimerkiksi veren valkosoluja tutkimalla voitaisiin selvittää, onko sydämen vastaanottajalle kehittynyt siirtosydämessä tulehdus, joka johtaisi hyljinnän kehittymiseen. Tätä menetelmää kutsutaan nestebiopsiapsi (englanniksi liquid biopsy). Tarvittaessa vasta biomarkkereiden, kuten lähetti-RNA:n tai verihiutaleiden tutkimisen jälkeen, potilaalta otettaisiin sydänlihaksesta tavallinen koepala, joita otetaan normaalisti sydänsiirron jälkeen aina ensimmäisen vuoden ajan.

Akuutilla eli välittömällä hyljinnällä tarkoitetaan hyljintää, joka tapahtuu viikkojen ja kuukausien aikana sydänsiirron jälkeen. Kroonisella hyljinnällä tarkoitetaan hiljaista tulehdusta, joka kehittyy myöhemmin kuin välitön hyljintä. Kun vastaanottajalla on kehossaan vieras elin eli luovuttajalta siirretty sydän niin siitä voi vapautua verenkiertoon DNA-molekyyliä, joka on luovuttajan verenkierrosta peräisin olevaa vapaata DNA:ta. Jos tätä DNA-molekyyliä on vapautunut paljon, niin sitä voidaan käyttää siirrettävässä sydänlihaksessa tulehduksen merkkinä. Verihiutaleet kiertävät elimistössä verenkierron mukana ja on mahdollista, että käytyään siirtosydämessä, ne ottavat sieltä mukaan lähetti-RNA:ta. Siirtosydämessä käyneitä luovuttajan verihiutaleita analysoimalla voitaisiin todeta, että jos niissä on esimerkiksi lähetti- RNA:ta, niin hyljintäreaktio on tapahtunut.

Simvastatiini on lääke, jota tavallisesti käytetään alentamaan kolesterolia. Se on osoittautunut merkittäväksi lääkehoidoksi potilaiden kliinisessä hoidossa hyljinnän ehkäisemisessä. Tutkimustuloksina voidaan jo tässä vaiheessa todeta, että tämä lääkehoito todennäköisesti estää sydänsiirrännäisen vaurioitumista. Kun sydänsiirrännäinen liitetään uudestaan vastaanottajan verenkiertoon, niin sen pumppauskyky ja toiminta olivat parempia ensimmäisten kuukausien aikana. Seuranta-aika viimeisen potilaan osalta on kestänyt vasta yhden vuoden ja pitkäaikaistuloksia simvastatiinin käytöstä saadaan vasta 5‒10 vuoden jälkeen. Tällöin tiedetään varmasti, estääkö tämä lääkehoito sydämen hyljintäreaktioiden kehittymistä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, vaikuttaako simvastatiini myös siihen, kehittyykö siirtosydämiin vähemmän sepelvaltimotautia ja sydänsiirrännäisen arpeutumista. Lemström on kehittänyt soveltavia tutkimusmenetelmiään jo useita vuosia ja nyt tutkimus on edennyt niin pitkälle, että sitä voidaan alkaa tehdä myös potilailla koe-eläimillä tutkimisen jälkeen. Tämä projekti on vasta alkuvaiheessa ja sen aikajänne ulottuu seuraavaan 15 vuoteen, sillä tällainen lääketieteellinen tutkimustyö vie paljon aikaa.

Vuosina 2012‒2016 Karl Lemström on toiminut elinsiirtokirurgian ja immunologian professorina Helsingin yliopistossa. Nyt hän toimii sydän- ja thoraxkirurgian professorina. Hän vastaa osastonylilääkärinä HYKS:ssa aikuisten sydän- ja keuhkosiirtotoiminnasta sekä sydämen ja keuhkojen mekaanisesta tukitoiminnasta. Lemströmillä oli jo lukioiästä alkaen tavoitteena tulla sydänkirurgiksi. Hänen työssään parhain kiitos tulee aina hänen potilailtaan.

Maarit Ojanen

Edellinen artikkeli

Takaisin etusivulle

In english
L�het� s�hk�postia
L�het� s�hk�postia Sivujen toteutus: Mediaboost